Riitta ja Brita ovat laittautuneet kesäteatteri-illan kunniaksi. Illan piti olla poutainen, mutta kesken esityksen rankka sadekuuro saapuu sotkemaan suunnitelmia. Brita ei halua vaivalla tehdyn kampauksensa menevän pilalle, joten hänen on otettava luovat keinot käyttöön.

Pong, pong, pong. Kello soittaa kolmesti näytöksen alkamisen merkiksi.

Brita vilkaisee naistenhuoneen peiliin, oikoo kukkamekkoaan ja kohentaa vielä huolella kiharrettua polkkamittaista tukkaansa.

– Tukka hyvin, kaikki hyvin, hän naurahtaa itsekseen ja napsauttaa käsilaukkunsa kiinni.

– No niin Riitta, lähdetään etsimään istumapaikkojamme! Brita hoputtaa ystäväänsä.

Kesäteatterissa on alkamassa näytelmä ”Onko rakkautta ilmassa, Asko”, joka oli saanut paikallislehden kulttuuritoimittajalta ylistävät arvostelut. Näinpä Brita kulttuurin harrastajana oli oikopäätä varannut itselleen ja Riitalle liput torstai-illan näytökseen. Odotukset näytelmäelämyksen suhteen ovat korkealla.

Illan painostava kuumuus liimaa kesämekon kiinni selkään. Säätiedotus oli luvannut pilvistä, mutta poutaista säätä. Riitta oli ehdottanut, että he ottaisivat kaikesta huolimatta sadevarusteet mukaan. Kesällä sää voi olla arvaamaton.

– Kyllä minä luotan Pekka Poutaan, Brita naureskeli aina yhtä ylihuolehtivaiselle ystävälleen nakatessaan Riitan tarjoaman kertakäyttösadetakin auton takakonttiin.

***

Hetkeä ennen väliaikaa järvenselkää pitkin työntyvät synkät pilvet vievät Riitan huomion muuten hyvin mukaansatempaavalta näytelmältä.

– Brita, katso nyt, tummat pilvet lähestyvät, hän supisee ystävälleen, joka vastaa vain niiskauksella irrottamatta katsettaan lavalta.

Näytelmässä Asko on juuri aikeissa kosia naapurin Saaraa, joka kuitenkin torjuu umpirakastuneen nuorenmiehen aikeet. Brita niiskaisee uudestaan ja pyyhkäisee huomaamattomasti silmäkulmaansa nousseen kyynelen.

Juuri kun väliaika alkaa, taivaalta putoavat ensimmäiset sormenpään kokoiset pisarat. Yksi niistä läiskähtää Riitan nenänpäähän.

– Kuule Brita, kyllä täällä taitaa alkaa – Riitta ei ehdi sanoa enempää, kun taivas jo repeää komean jyräyksen saattelemana ja jättimäiset vesipisarat alkavat pommittaa kesäteatterin katsomoa.

– Minun hiukseni! Brita parahtaa ja nappaa näytelmän käsiohjelman kuontalonsa suojaksi.

Yleisö ryntää sateensuojaan kukin minnekin: puiden alle, kahvion katoksen alle tai omien sadetakkiensa suojiin. Sillä aikaa, kun Riitta kaivaa sadetakkiaan käsilaukusta, Brita ryntää kiharoitaan suojellen ylös penkistään ja katoaa näköpiiristä.

***

Rankka sadekuuro loppuu yhtä yllättäen kuin se oli alkanutkin jättäen jälkeensä trooppisen kosteuden. Väliaika päättyy ja yleisö palaa takaisin istumapaikoilleen. Riitta taittelee kertakäyttösadetakin takaisin käsilaukkuun ja istahtaa penkille. Britaa ei edelleenkään näy missään.

Näytelmä jatkuu. Nuorikoltaan rukkaset saanut Asko nuolee surkeana haavojaan. Kylän kovin juoruakka kertoo Askolle, ettei ehkä olekaan Saaran ainoa kosija. Uutisista suivaantuneena Asko lähtee selvittämään asiaa Saaran luokse.

Riitan on vaikea keskittyä seuraamaan jännittävää mustasukkaisuusdraamaa. Hän tähyilee ympäriinsä, mutta Britasta ei näy merkkiäkään.

Asko saapuu Saaran porstuaan kuin myrskyn merkki ja syyttää Saaraa pettämisestä ja petkuttamisesta.

– Missä se ryökäle on?, Askon ääni raikaa hänen saapastellessaan ympäri lavasteita.

– Ei ole ketään toista, katso vaikka, Saara puolustautuu ja riuhtaisee suuren liinavaatekaapin oven auki.

Kaapista pilkistää tutun näköinen kukallinen hameen helma sekä kiharapilvi. Riitan suusta pääsee tahaton naurunhörähdys. No sinnehän Brita oli mennyt sadetta pakoon – kulisseihin!

Näyttelijät ovat yhtä puulla päähän lyötyjä kuin Brita näytelmän yllättävästä käänteestä. Muutaman sekunnin Brita, Asko ja Saara katselevat toisiaan mykkinä, kunnes Brita havahtuu tilanteen tasalle. Hänen olisi päästävä lavalta pois tyylikkäästi, kasvojaan menettämättä.

– Ei hätä ole tämän näköinen – onhan minulla näyttelijäkokemusta nuoruusvuosien harrastelijateatteriryhmästä, Brita tuumaa itsekseen ja päättää laittaa taitonsa koetukselle. Hän nappaa kaapista valkoisen pitsiverhon ja heittää sen harteilleen.

– Asko, olen isoäitisi henki, huhuu… Ei ole ketään toista, huhuu…, Brita huokailee aavemaisesti ja liihottelee lavan poikki pois näyttämöltä.

Hölmistyneet näyttelijät jatkavat käsikirjoituksen mukaan. Hetken päästä Brita hiippailee takaisin omalle paikalleen. Riitan on vaikea pidätellä nauruaan. Brita vain pudistaa päätään ja huokaisee:

– Älä edes kysy.

***

Kun näytelmä päättyy, se saa raikuvat aplodit. Yleisö taputtaa seisaaltaan ja näyttelijäkaarti saapuu lavalle useaan kertaan kumartamaan ja kiittämään yleisöä.

Yhtäkkiä Askoa esittänyt näyttelijä vinkkaa silmää Britalle ja viittilöi myös häntä tulemaan lavalle. Yllättynyt Brita katsoo Riittaa, joka vain nauraen kannustaa ystäväänsä liittymään näyttelijöiden joukkoon. Brita kiipeää varovasti lavalle ja saa kahta kovemmat suosionosoitukset.

Kävi niin tai näin – Jyväshyvä