Marko on parkettien partaveitsi, jonka vietävänä naiset viihtyvät. Tällä kertaa Markon kavaljeerintaidot joutuvat kuitenkin todelliseen testiin.

Marko tykkäsi käydä tanssilavoilla. Lavapäivinä hän sai pukea ylleen valkoisen kauluspaidan ja suorat housut, kiillottaa kengät ja kammata tukkaan säntillisen sivujakauksen.

Tanssiessaan Marko tunsi hallitsevansa asioita. Hän otti ohjat ja naiset taipuivat hänen vietäväkseen notkeasti kuin kesäauringossa pehmennyt voi. Luotettavasti ja varmasti kuin valtamerilaivan kapteeni hän luotsasi tanssiparinsa läpi valssit, foksit ja tangot, jopa satunnaiset humpat ja jenkat. Aina kaksi saman tahtilajin kappaletta saman parin kanssa – kuten lavojen etikettiin kuului.

Tanssiminen oli sitä paitsi hyvää liikuntaa. Äitikin oli sanonut niin. Säännöllinen tanssiharrastus piti Markon sutjakkana. Monella hänen ikätoverillaan alkoi mukava elämä jo näkyä keskivartalossa, mutta Markon vyö solahti kevyesti samaan reikään kuin ylioppilaskesänäkin.

Alkukesäinen perjantai-ilta läheni jo yhtätoista. Tanssilavapaviljongin avoimista ovista kantautuvat sävelet kiirivät kauas tyynessä kesäillassa. Tanssiyhtye Täpinä oli vetänyt taas lavan mukavasti täyteen tanssikansaa, ja Markolla riitti vietävää.

Äkkiä, kesken Baddingin Paratiisin ja oikein hyvän ja keskittyneen foksin Markoon iski outo tunne. Aivan kuin joku tuijottaisi. Tunne oli niin voimakas, että vastoin tapojaan hän irrotti katseensa kulkusuunnastaan ja vilkaisi nopeasti ympärilleen.

Lavan reunaa kiertävällä penkillä istui nainen, joka tuijotti Markoa herkeämättä. Nainen oli pitkä ja bodattu – lyhyellä vilkaisulla jo näki, että hän nostaisi helposti ilmaan Markon jos toisenkin. Vaaleansininen kesämekko paljasti käsivarsien kumpuilevat lihakset. Voimakkaasti vaalennettu tukka ja pronssinen rusketus tekivät mahdottomaksi arvioida naisen ikää. Nainen oli varsin viehättävä, mutta jokin hänen läpitunkevassa katseessaan ja voimakkaassa olemuksessaan sai hintelänpuoleisen Markon olon epämukavaksi.

Marko nielaisi kuuluvasti ja koetti keskittyä taas tanssiin.

Samassa lavan reunan valotaulu välähti palamaan. NAISTENHAKU!, se kirkui.

Noin puoli sekuntia myöhemmin Marko tunsi määrätietoisen taputuksen olallaan.

– Nyt ei auta kuin vikistä, kun miestä viedään, Marko mietti kääntyessään. Hänen katseensa kohtasi vaaleansinisen mekon verhoileman leveän rintakehän.

Nainen nyökkäsi vähäeleisesti ja tarttui suorasukaisesti Markoa kädestä. Marko pelkäsi pari sekunnin sadasosaa, että naisen rautainen ote musertaisi hänen hennon kätensä, mutta pelko osoittautui turhaksi.

Marko vilkaisi vielä pikaisesti ympärilleen. Väylä tanssilattian poikki kohti ulko-ovea oli vielä avoinna, mutta alkoi jo kovaa vauhtia täyttyä uutta kappaletta aloittelevista pareista. Jos hän tästä nyt singahtaisi, yllätys olisi hänen puolellaan. Marko kuitenkin totesi suunnitelmansa surkeuden – tuon mittaisilla kintuilla nainen saisi hänet kiinni kahdella askeleella.

Marko henkäisi syvään ja pudisti pelkurimaiset ajatukset pois päästään. Todellinen parkettien partaveitsi ei tanssinjanoista naista petä.

Mitään pelkäämättä hän kohotti katseensa ylös naisen kasvoihin. Ylhäältä Markoa tapitti kaksi lempeää, lemmikinsinistä silmää, jotka loistivat odotuksesta. Naisen lihaksikkaat poskipäät nousivat hymyyn. Marko kohensi ryhtiään ja rykäisi. Kohtalon tangon ensimmäiset sävelet värisivät jo tanssilavan tiiviissä ilmassa.

– Nyt otetaan miehestä mittaa, Marko mietti kääräistessään oikean kätensä tanssiparin jykevän selän taakse.

Marko otti varoen ensimmäiset askeleet. Hänen yllätyksekseen nainen ei vienytkään häntä vaan antautui vietäväksi ja liikkui parketilla kevyesti kuin päiväperho. Käännös ja ympäri. Daami taipui Markon käsivarsilla nuoren pajunvitsan lailla.

Lemmikinsiniset silmät hehkuivat vielä hieman kirkkaammin, kun taitavasta tanssipartnerista iloisesti yllättynyt Marko väläytti naiselle ujon hymyn, joka paljasti poikamaisen hymykuopan. Marko tunsi lihastensa kuplivan jo maitohapoilla hänen jännittäessään käsivartensa naisen ympärille uutta taivutusta varten. Kun hikikarpalot kimaltelivat hänen otsallaan ja paidanselkämys muuttui kosteaksi, kovakuntoinen nainen oli vasta pääsemässä vauhtiin.

***

Marko nojaili porraskaiteeseen ulko-oven luona ja hengitti raikasta yöilmaa. Koska Markon ja naisen askeleet sopivat niin hyvin yhteen, Marko tanssi hänen kanssaan etiketin vastaisesti vielä ylimääräisen foksin ennen kuin saatteli daaminsa takaisin omalle paikalleen.

Nyt koko kroppaa särki, ja Marko arvasi jo, että huomisaamuna sängystä nouseminen saattaisi tuottaa tuskaa. Silti häntä hymyilytti.

– Voi Marko, Marko… Sinun sietää heittää ennakkoluulosi romukoppaan, Marko mietti eikä voinut olla ajattelematta kauniita, lemmikinsinisiä silmiä.

Kävi niin tai näin – Jyväshyvä.